Itämeren kalastuksen tieteellinen neuvonanto 2023
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on julkaissut Itämeren kalastukseen 2023 liittyvän tieteellisen neuvonantonsa. Neuvonanto toimii pohjana ensi vuoden kalastuskiintiöneuvotteluille ja EU:n komission kiintiöehdotukselle, jota käsitellään ministerineuvostossa myöhemmin tänä syksynä. ICES:in neuvonanto on tärkeä ja sitä tulee hyödyntää ajatuksella. Rannikkokalastuksen ja Itämeren ekosysteemin kannalta on ratkaisevan tärkeää, että valtiot työskentelevät yhdessä Itämeren kalastuskiintiöiden pienentämiseksi.
Ruotsin on aika ottaa vastuuta
Turskakannan romahtamisen jälkeen vuonna 2019 huomio on kiinnittynyt sillikantojen huolestuttavaan kehitykseen – niiden kantojen romahtaminen turskan tavoin voi johtaa peruuttamattomiin seurauksiin Itämerelle. Ruotsin valtiopäivät, Ruotsin maatalousyliopisto ja Ruotsin Itämerikeskus ovat kaikki vaatineet maan hallitukselta vahvoja toimenpiteitä silli- ja silakkakantojen suojelemiseksi. Silakan ja sillin katoaminen kiinnostaa Itämeren rannikolla asuvia ihmisiä, ja teollista kalastusta koskeva kritiikki on yltynyt. Ainoastaan hallitus ja asiasta vastaava ministeri voivat neuvotella EU:ssa kiintiöiden rajoittamisesta vuodelle 2023 ja käynnistää pitkäjänteisen prosessin kohti uutta kalastuspolitiikkaa, josta Ruotsin valtiopäivät ovat yksimielisesti päättäneet. Ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi Itämeren kalakantoja on suojeltava. Hallituksen on aika asettaa ympäristö muutaman teollisuustroolarin kalajauhoista saatujen voittojen edelle.
Annetaanko historian toistaa itseään – taas?
Itämeren turskakantojen romahtamiseen ei reagoitu ajoissa eivätkä kannat ole elpyneet. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) suosittelee Itämeren turskan läntiselle kannalle 943 tonnin kalastuskiintiötä ja itäiselle kannalle jatkuvaa kalastuskieltoa. Nyt historia on toistamassa itseään sillin ja silakan kanssa: varoituksia ei oteta vakavasti eikä ikä- ja kokojakauman huolestuttavia muutoksia huomioida kalastuskiintiöissä.
Torsk = Turska, Sill = Silli. Lähde: ICES. Cod (Gadus morhua) in subdivisions 24–32, eastern Baltic stock (eastern Baltic Sea) Herring (Clupea harengus) in subdivisions 25–29 and 32, excluding the Gulf of Riga (central Baltic Sea)
Silakkakantojen tulevaisuus vaatii kiintiöiden huomattavaa pienentämistä
- Kalakannat ovat vähentyneet merkittävästi pitkällä aikavälillä.
Itämeren silakkakannat ovat vähentyneet rajusti viime vuosikymmeninä. Keski-Itämerellä silakkakanta on laskenut yli 80% 1970-lukuun verrattuna, Pohjanlahdella yli 50% 1990-luvun alusta ja läntisellä Itämerellä silakkakanta on laskenut yli 80% 1990-luvun alusta. Silakan vähäisyys rannikoilla on ilmennyt selvästi viime vuosina. - Toimimaton kalastushallinto.
Itämeren silakkaa kohdellaan yhtenä suurena populaationa, vaikka todellisuudessa on monia erilaisia populaatioita, jotka ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin. - Ikä- ja kokojakauman riittämätön huomioiminen.
Kuten turskan kohdalla, isokokoisten silakoiden puute on vakava varoitusmerkki. Kalastushallinto keskittyy pelkästään kalapopulaatioiden biomassaan, ja koko- ja ikäjakaumaa ei huomioida. Teollisessa kalastuksessa koko- ja ikäjakaumalla ei ole merkitystä, koska saalis jauhetaan kalajauhoksi. - Epävarmat arviot täysikasvuisten kalojen määrästä.
Sekä Itämeren keskiosan että Pohjanlahden osalta ICESin suositusten arviot uusien täysikasvuisten kalojen määrästä vaihtelevat vuosittain. Yhtäkään paremman lisääntymisen vuotta ei tulisi käyttää syynä korottaa kiintiöitä, koska arvio voi olla eri seuraavana vuonna.
Vähintään 50 prosenttia pienemmät kiintiöt
Tukholman yliopiston Itämerikeskus ehdottaa, että kalastuskiintiöissä huomioidaan silakkakantoja koskevat epävarmuustekijät ja ne asetetaan enintään 50 prosenttiin kestävästä enimmäistuotosta (Maximum Sustainable Yield, MSY). Se merkitsisi suurta muutosta verrattuna vuosikymmenien käytäntöön, jossa kiintiöitä koskevien päätösten perustana on käytetty MSY-lukua. Uusi lähestymistapa kestävään enimmäistuottoon olisi tärkeä askel oikeaan suuntaan kalakantoihin kohdistuvien riskien vähentämiseksi. Lisäksi yhden lajin kalastuksessa on huomioitava aiempaa paremmin myös muut lajit, joihin kalastus saattaa vaikuttaa. Esimerkiksi silli ja kilohaili ovat turskan tärkein ravinto, ja näiden lajien kalastus voi siten haitata turskakannan toipumista. Lue lisää Itämerikeskuksen sivuilta.
MSY, B, Y ja F – kalastuskäsitteitä
B = Biomassa: Kalakannan kokonaismassa meressä. Ei huomioi yksittäisten kalojen ikää, kokoa tai sukupuolijakaumaa. Biomassa mitataan tonneissa.
Y = Tuotto (Yield): Kalastuksen kautta vesistöstä poistuva kala. Tuotto mitataan tonneissa.
F = Kalastuskuolleisuus: Saaliin osuus kalakannasta.
MSY = Kestävä enimmäistuotto (Maximum sustainable yield): Suurin saalis, joka teoriassa voidaan saada kalakannasta.
BMSY = Biomassa, joka mahdollistaa suurimman kestävän tuoton. Tuotetun biomassan ylijäämä on MSY, suurin mahdollinen saalis ilman kannan pienenemistä.
FMSY = Suurin mahdollinen kalastuskuolleisuus, joka voidaan sallia BMSY:n saavuttamiseksi
Ylikalastuksesta puhutaan, kun kalakannan biomassa on alle BMSY:n ja kun kalastus ylittää FMSY:n.
Lisäksi kalastushallinnossa on huomioitava suurten yksilöiden suojelu, joka on ollut EU:n meristrategiadirektiivin kriteerinä vuodesta 2008 lähtien. Tämän huomiotta jättäminen lisää liikakalastusta ja pahentaa rannikkokalastuksen ja Itämeren ekosysteemin jo valmiiksi vaikeaa tilannetta. Ruotsin meri- ja vesistövirasto (HaV) suosittelee ennakoivaa lähestymistapaa ja kalastusrajoitusten asettamista kestävän enimmäistuotannon alemman rajan alapuolelle varovaisuusperiaatteen mukaisesti.
| Alue | Kiintiö 2022 | ICES suos 2023 | FMSY Lower | BW2030 50 % |
| Silli Keski-Itämeri | 82 015 tonnia | 95 643 tonnia | 70 130 tonnia | 49 077 tonnia |
| Silli Pohjanlahti | 111 345 tonnia | 102 719 tonnia | 80 047 tonnia | 51 360 tonnia |
| Kilohaili | 295 300 tonnia | 249 237 tonnia | 183 749 tonnia | 124 819 tonnia |
Ympäristötavoitteita ei saavuteta
Näitä suosituksia luettaessa on pidettävä mielessä, että ICES keskittyy neuvonannossaan kaupallisiin kalalajeihin ja kaupallisen kalastuksen mahdollisiin saaliisiin. Siksi Itämeren saaliit eivät ole olleet kestäviä.
EU:n meristrategiadirektiivi vuodelta 2008 tarjoaa lähtökohdat merten ympäristön ja ekologisen tilan parantamiselle. Direktiivissä asetetut tavoitteet piti saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. EU:n yhteisellä kalastuspolitiikalla on samat tavoitteet. Ruotsissa direktiivi on sisällytetty valtion osaksi meristrategiaa, jota seurataan ja päivitetään kuuden vuoden välein. Strategia ei valitettavasti ole johtanut Itämeren kalojen tilanteen paranemiseen, sillä poliitikot ovat voineet aina viitata tulevaan strategiaan, suunnitelmaan tai sykliin tavoitteiden jäädessä saavuttamatta. Sanomalehti Dagens Nyheterin laajassa ympäristötavoitteiden katsauksessa professori Erland Mårland kommentoi ympäristötavoitteista yleisesti: ”Asetetaan tavoite, mietitään miten sitä pitäisi mitata, sillä se on hoidettu.” ..” On myös poliittisesti kätevää käsitellä tällaisia valtavia ongelmia asettamalla tavoitteita, jotka on saavutettava joskus tulevaisuudessa. Silloin ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä nykyisen toimikauden aikana.”
Ruotsilla on 16 ympäristötavoitetta. Yksi niistä on “Meri tasapainossa sekä elävä rannikko ja saaristo”. Ruotsin hallitus on esittänyt tähän tavoitteeseen 11 täsmennystä, joista osa koskee kalakantoja ja kalastusta. Ruotsin kansallisten ympäristötavoitteiden vuosiarvioinnissa ympäristönsuojeluvirasto toteaa, että ”hyvää ympäristön tilaa” merellä ei saavuteta muun muassa ”pitkän aikavälin kestämättömän kalastuksen” vuoksi. Lisäksi kohdassa ”Ekosysteemipalvelut” todetaan, että kestävästi hyödynnettyjen kalakantojen osuus on laskussa.
Kala- ja äyriäiskantojen käyttöaste vuosina 2020 ja 2021. Osuus prosentteina arvioiduista kannoista. Int = kansainvälisesti hallinnoidut kannat, Nat = kansallisesti hallinnoidut kannat. Lähde: Ruotsin ympäristötavoitteet ja HaV
Kirjoitimme Itämerimuistiossa 38, että kalastuspolitiikassa pitäisi päästä sanoista tekoihin. Joka vuosi määritettävät kalastuskiintiöt ovat ainoa konkreettinen käytössä oleva toimenpide kalakantojen suojelussa. Muutoin puheet kalakantojen merkityksestä Itämeren ympäristölle ovat pelkkää sanahelinää. Asetetaan tavoitteita, joiden aikataulua siirretään jatkuvasti eteenpäin, eikä niitä siten koskaan saavuteta.
ICESin lausunnolla on siis selkeä yhteys Itämeren maiden ympäristötavoitteisiin sekä teolliseen kalastukseen, joka on lopetettava Itämeren ekosysteemin suojelemiseksi. Ruotsin hallituksella on nyt kesä aikaa tehdä aktiivisesti töitä muiden Itämeren valtioiden kanssa pienentääkseen valtioiden kalastuskiintiöitä. Tätä tärkeää työtä BalticWaters on edistänyt yhdessä rannikkokalastajien, maakuntahallintojen, SLU:n ja Itämerikeskuksen kanssa.
